Ajelua, Ketjukotelon puhdistus Terhi 10

Tuossa ajattelin välillä vähän ajellakkin Terhillä pelkän korjaamisen sijaan.
Aiemmin olin ajellut umpihangessa ja ketjukotelon pohjalle oli kertynyt vettä/jäätä, joka oli sinne jäätynyt kovien pakkasten aikana. Ketjukotelon pohjalla on pieni reikä josta veden pitäisi valua pois. Näin ei aina vain taida käydä. Tällöin vetoakselin hammaspyörä ja ketju saattaa jopa olla jumissa jäämöykyn sisällä ja vahinkoa tulla ketjulle, jos suin päin säntää liikkeelle.
Pidin konetta tyhjäkäynnilä hetkisen, että ketjukotelo lämpesi mukavasti. Sitten ketjukotelon saranoitu pohja auki 13mm mutterilla ja ylimääräinen jää/lika irtosi nätisti lämmenneestä kotelosta.

Ketjukotelon puhdistus jäästä

Saa liikaa bensaa Terhi 10

Aiempien toimenpiteiden jälkeen ei Terhi vielä alkanut toimia, ja oltiin ns. postiivisen ongelman edessä. Bensan saanti korjautui ja sitä oli liikaakin. Aluksi moottoritoimi hyvin mutta koneen lämmittyä kaasutin alkoi tulvia, bensaa tuli liikaa, tulppa kastu, meno katkesi ja itku pääsi.
Tässä vaiheessa sain neuvoja veteraanikelkkailijalta, joka oli perehtynyt asiaan enemmänkin ja veikkasi tulvimisen syyksi kaasuttimessa olevan metalli lätkän vuotamisen. Lätkä peittää pienen kammion jonka kautta tyhjäkäynti bensa kulkee.
Kaasuttimen ohje kirja löytynee esim.http://www.tillotsoncarburetors.com/technical_01.html
Siellä on sitten paljonkin asiaa.
Elikkä kaasutin taas osiksi. Lätkän poistin poraamalla siihen pienen reiän ja vääntämällä sen irti. Lätkää ei saa vääntää eikä kaivaa laidoista ettei kaasuttimen runkoon tule koloja. Tällöin uusi peitelevy ei enää tiivisty kunnolla.

Poistettu peitelvy

Puhdistin kolon kunnolla ja uusi peitelvy korjaussarjasta paikoilleen. Asetin kuperanlevyn paikoilleen kupera puoli näkyville. Sitten löin levyn sileäksi, jolloin se levenee ja tiivistyy laitoja vasten. Elikkä levyn kolon pitää olla puhdas ja reiän laidoilla ei saa olla naarmuja. Jos laitoja on aiemmin kolunnut jollain työkalulla naarmuille tässä vaiheessa se saattaa harmittaa.

Kuvassa kaasuttimeen kiinnitetty uusi tyhjäkäyntikammion peitelevy

Samalla aprikoin tulvimisen syyksi keinuvipua, että se aukaisee neulaventtiilin liian isolle.

Korjaus sarjan vipu näytti olevan aavistuksen verran kaltevampi kuin vanha paikoillaan ollut vipu. Laitoin varalta vanhan vivun paikoilleen.

Keinuvivun muoto on varmasti olennainen tekijä bensapinnan säätelyssä.

Sitten vain kaasari takaisn paikoilleen. Moottoritilan pohjalta sattui löytymään kaasarin pulttien ympärille punaiset muoviset holkit, lienee tippuneet sinne edelliseseltä remontoijalta. Ne on hyvä olla että kaastutin kiinnittyy oikeaan kohtaan. Tärkeintä kaasarin kohdistuksessa lienee moottorin kammiosta tulevan pienen reiän osuminen juuri oikeen kohtaan kaasarissa, että bensan pumppaus toimii. Tiivistettä uusiessa tulee varmistaa, että tämä reikä on myös tiivisteessä kohdallaan.

Kaasuttimen kiinnitys ja tukiholkit

Tämä remonttituntui tepsivän, eikä muutamilla kojeajo kerroilla tulvimista tuntunut olevan.

Sinänäsä harmillista että laitoin saman remontin yhteydessä tyhjäkäyntikammion peitelvyn että neulaventtiilin vivun. Vika ei nyt varmuudella selvinnyt. Mutta sellainen tuntuma on että peitelvyn vuotaminen se ratkaiseva syy oli.



Bensa ongelmia tankinputki Terhi 10

Kaasutin remontti, vaikka lähes perinpohjainen olikin ei juurikaan parantanut tilannetta. Kun tutkintaa laajennettiin löytyi lopulta oikea syykin bensansaanti ongelmaan. Bensatankin pohjalle menevä kupari/messinki(taisi olla ihan kuparia?) putki oli haurastunut ja siinä oli ohut halkema, ainakin 10cm mittainen heti putken yläosassa. Putki irtoaa kiertämällä liitin irti tankista. Tästä se sitten imi ilmoja ja bensan saanti oli luonnollisesti heikkoa. Tässä vaiheessa omat konstit loppu ja piti viedä bensaputki kaverille juotettavaksi. Ei sille muuta juotettu kuin kuparilla halkeama umpeen.

Lisäsin muuten kaupan muovisuodattimen bensa letkuun. Tankin pohjalle menevän putken päässä on pieni metalliverkko suodattimena. Minulla se oli kulunut rikki. Kaasarin pohjalla on myös metalli verkko suodattimena, mutta eipä liene lisäsuodatin haitaksi.

Bensa ongelmia kaasuttimen korjaus sarja Terhi 10

Kelkka ei sitten alkanut oikeen millään toimia. Bensan saanti takkuili. Moottori pysyi kyllä käynnissä, jos auttoi jatkuvasti käsipumpulla. Koska kelkka oli seissyt pitkään, syyksi arveltiin kovettuneet kaasuttimen kalvot.

Vanhempien Terhi-kelkkailijoiden ohjeistuksesta vaihdoin kaasuttimeen kalvot, tiivisteet, neulaventtiilin, keinuvivun(joka aukoo neulaventtiiliä). Putkilo/istukka jonka sisälle neulaventtiili tulee jäi työkalujen puutteessa vaihtamatta. Olisi tarvinnut 8mm hylsyn joka on ulkomitoiltaan normi hylsyä ohuempi(muutoin ei mahdu koloon). Vaihtamatta jäi myös pieni metallilevy joka sulkee pienenkammion josta bensa kulkeutuu eteenpäin. Nämä osat siis kaasuttimen korjaussarjasta. Minulla ainakin kaasutin mallia HL282A 5 siihen käy korjuassarja RK113-HL.

Numero 5 kertoo kokeneempien kertoman mukaan että kaasarissa isompi suutin kuin pelkässä HL282A mallissa.

Putsailin myös kaasuttimen paineilmalla, kun se oli purettuna.

Seos ruuvia ei saa kiertää liian lujasti kiinni ettei sen ohut kärki vahingoitu.

Terhi 10:n Voitelu

Tällä kertaa yritin pitää pään kylmänä ja suorittaa kunnon ohjesäännön mukaisen voiteluohjelman ennen ajoon lähtöä, ettei kone hajoa kankeuttaan heti alkumetreille.

Siis käyttöohjeen mukaiset voitelu toimet.
-Vaijereihin ohutta ruosteenestoainetta. Mulla meni käytännössä aseöljyä, liekkö sitte hyväksi, jollain vois olla parempaakin tietoa?
-Ohjausputken ylä- ja ala-päähän rasvaa.
-Ensiövariaattoriin keskipakopainojen laakereihin ja jousiin öljyä.

-Toisiovariaattoriin akselin ympärille vähän rasvaa, niin että  lautanen huilaa kohtuudella

-kelkka on sen verran monta vuotta seissyt, että myös jäykistynyt vetoketju sai aikalailla 2-tahtia niskaan. Automaattinen pakokaasu voitelu hoitanee ketjun voitelun, mutta pitkän kosteassa lumessa ajon jälkeen suositellaan käyttään jotain lisä voitelua/ruosteen estorasvaa.

Ohjesäännöstä poiketen rasvasin myös ensiövariaattorin akselin ja tapit kohdista joissa lautanen liukuu. Variaattori kolisi testiajossa ja liekkö jumittanu variaattorin lautanen. Ainakin kuvassa voipi jotain jälkiä huomata. Muuta syytä en kolinalle keksinyt, kun muutoin kytkin näyttää olevan hyvässä kunnossa.

Ensiövariaattorin lautanen tuntu hieman väljältä akselin ympärillä, sovitus ei tuntunu olevan kovin tiukka? Liekkö näin kuuluu ollakki, joku vois tietää paremminkin?

Nämä rituaalit tulis suorittaa 25 ajotunnin välein.

Sitten kiristin vielä hieman teloja. Ohjeissa telamaton ylä osan tulisi riippua yläpuolelta noin 15mm kelkan ollessa tasaisella. Itse en ihan näin kireälle raskinu teloja vetää, Liekkö haittaa vai hyötyä.

Käynnistyslaitteen valkoisiin muovikynsiin laitoin tipat öljyä, jotta ne pyörähtelevät kunnolla koloissaan. Kynsien tarttuvuus paranikin selvästi.

Käynnistys laitteen pitää ilmeisesti antaa tarttua kunnolla ennen varsinaista nykäisyä ettei muovikynnet vahingoitu. Ja naru palautetaan saattaen takaisin eikä anneta vaan palata vapaasti. Näin naru ilmeisesti kerkeää asettua paremmin kelalle?

Avaus kirjoitus Terhi 10

Että mikäkö vanhoissa laitteissa on niin hienoa? Ennen laitteet ja koneet tehtiin tarpeeseen ja niiden suunnittelussa pidettiin käyttötarkoitus kirkkaana mielessä. Voipi sitä nykyäänkin toki näin toimia.
Nyt kun talvella 2010 sähkökatkot vaivaavat keski-Suomea, eikä vikoja pääse korjaaman, kun on niin paljon pehmeää lunta jossa ei voi liikkua edes moottorikelkalla. Tämäpä tässä särähti korvaani, eikös moottorikelkka ole tehty nimenomaisesti lumessa liikkumiseen, ainakin alun pitäen lienee näin ollut.
Onko joku mennyt metsään vai nimenomaisesti ollut sinne menemättä, jos ei nykyään ole saatavilla kelkkaa, jolla voisi liikkua maastossa lumessa kuin lumessa. Nykyään on kyllä kelkkoja kaikilla herkuilla, ne eivät vain tahdo kulkea vaikeassa maastossa kaikkine herkkuineen. Sepä lienee nykypäivän laitteissa ongelma kun valikoima on näennäisesti laaja, mutta aika samanlaisia samoine ominaisuuksineen esim. kelkat tuntuvat olevan.
Nyt sitten siirrytään joustavasti aiheeseen.
Tuli tässä taannoin hankittua kunnon kelkka, joka on taatusti suunniteltu tiettyyn käyttötarkoitukseen, eikä siihen mitään turhaa painolastia oli laitettu. Pieni, perheautossa kuljetettava, yhden miehen sekä nykyään myös naisen nosteltavissa, hiljainen, vähän kuluttava ja hyvin lumessa kulkeva Terhi 10.
Tämmöisiä kun joku uskaltaisi vielä tehdä niin pääsis sähkömiehet linjoille lumessa kuin lumessa.

Lisää hyvää taustatietoa kyseisestä kelkasta löytyy hyvin esim.http://www.veteraanikelkat.net/KuukaudenKelkkaTerhi.htm

Kunnonkelkasta löytyy tietoa Tekniikan maailman numerossa 8/1973 sivulla 84 sekä numerossa 5/1974 sivulat 54 alkaen tietoa Terhistä ja muista hyvistä kelkoista.